img
img

MARWOLAETH

welsmountainori, 121cm, kimo
syntynyt 31.07.2011, täytti 3v. 01.09.2011
(oma ikääntyminen)
kasvattaja VRL-10356
omistaja Astrid N. (VRL-10356)

koulupainotteinen, kilpailee HeA tasolla
kilpailut ja valmennukset »

00.00.2012 s. Varsa Varsanen (e. Tamma tammanen)

Yleisesti ottaen tämä poika on suhteellisen energinen, orimainenkin. Apuihin vastataan joskus nopeasti, joskus hitaasti, ja välillä vain kaahotetaan eteenpäin, avuista välittämättä. Ori on kuitenkin syvällä sisimmässään oikein kultainen poika, ja kun siihen tutustuu, tästä saa kivan kaverin niin kouluun kuin esteillekin. Hoidettaessa pompahtelee sinne tänne, varustettaessa mahasta tulee kaksinkertainen ja takajalat huitovat ilmaa tiuhaan tahtiin. Talutus.. siitä ei kannata välillä edes mainita, ja ratsastettaessa ori saattaa käyttäytyä, välillä ei. Ori tiivistetysti.

Kun taas siirrytään tarinointiin, on ensiksi aika kertoa hoitotilanteista. Tämä pieni ori osaa olla harvinaisen itsepäinen, oikea junttura. Karsinaan kun mennään, tulee ensin vastaan orin ahteri. Ja sen jälkeen pyörähdyksen saattelemana hampaat. Kunhan karsinaan menee ihan rohkeasti, eikä pelkää, niin kaikki sujuu hyvin, joskin pari hampaankuvioilla varustettua jälkeä käsivarteen voi tulla. No mutta, ori rakastaa siltikin sisimmässään rapsutteluja ja haleja omalta ihmiseltään, johon se voi luottaa satakymmenenprosenttisesti. Martti pelkää siltikin aina jotain. Joskus pelon aiheena on pelottava kumisuka, tai piikkisuka. Välillä satula ja välillä karsinan nurkassa majailevat vaaleanpunaiset elefantit. Satulointi sujuu jokseenkin melko hyvin, vaikkakin masu turpoaa jostakin kumman syystä, kuten äsken on jo mainittukin. Kuolaimet ori poimii kädestä, joten suitset saa helposti päähän. Suojia laittaessa saattaa nostella jalkojaan.

Martti on talutustilanteissa suhteellisen villi. Taluttaja raahautuu orin perässä, ja koettaa epätoivoisesti kiskoa Marttia pysähdyksiin. Miten ihmeessä yksi pieni poni voikaan juosta niin pitkään niinkin painavan lastin kanssa, joka huutaa ja huitoo perässä. Tosin, joskus orin on pakko pysähtyä, ja yleensä se pysähtyykin sopivasti tamma-aitauksien kohdalle hörisemään ja ravailemaan paikoillaan. Mutta, nyt oria saa jo hinattua perässään, ja väsyneenä sitä pitää tosissaan raahata mukanaan. Välillä kumarrutaan napsimaan maasta ruohoa ja välillä pysähdytään kokonaan, haukotellaan ja jatketaan taas matkaa. Talutusratsastukseen oria ei kannata ottaa, sillä juoksuaskelia, pukkejakin on vuorenvarmasti tiedossa.

Selkään nousu sujuu yleensä suhteellisen kivuttomasti, vaikkakin Martti saattaa hiukan pyöriä ja hyöriä paikoillaan. Se ei ole niin vaarallista, että siitä tarvitsisi numeroa tehdä, mutta ainahan on ihan hyvä olla varuillaan. Ori ei kuitenkaan ole toivoton tapaus selkäännousun jälkeen, sillä se liikkuu eteenpäin mielellään, ei mene minne lystää ja on erittäin kevyt ratsastaa. Kunhan Martin ratsastaa heti alkutunnista huolella, siitä ei tule huonosti ratsastettua, etukenoista oria, joka laukkaa laiskanoloisesti, käyttämättä takaosaansa juurikaan. Ja mitä askellajeihin tulee, wow! Martti liikkuu uskomattoman tasaisesti suuntaan tai toiseen, ja kaartuu käynnissä volteille kauniisti. Jäykkyydestä ei ole tietoakaan ja jos nyt on pakko kertoa; ori menee aivan upeasti pohkeenväistöä, uskokaa tai älkää! Myös erilaiset taivuttelut, sekä etu- ja takaosakäännökset sujuisivat vaikka laukassa, mutta eipä ole kukaan mennyt kokeilemaan. Esteillä ori on melkoisen innokas hyppimään, sillä se menee innoissaan, päätään viskoen. Tarvitsee siis suhteellisen napakan ratsastajan tähän lajiin. Martti hyppelehtii jopa 70 senttisiä, hauskalla tekniikalla, sieraimet rutussa ja poni kauniisti kaarella. Okserit, 50 sentin trippelitkin ylittyvät nätisti, ja kaikki erikoisesteet samoin. Ori venyy pitkäksi hypätessään pituusesteitä, ja sitten taas onnistuu venyttämään itsensä oikein korkealle, jos tarve vaatii. Maastoesteillä menevät melko matalat esteet, mutta nekin kivalla tyylillä.

    i. Mairwen Hunllef     ii. Mairwen Madarch     iii. -
    iie. -
    ie. Mairwen Enaid     iei. -
    iee. -
    e. Mairwen Dyfodol     ei. -     eii. -
    eie. -
    ee. -     eei. -
    eee. -

Mairwen Hunllef oli todella pienikokoinen ori - säkäkorkeutta löytyi vain 116 cm. Tämä rautiaankimo ori oli melko jykevärakenteinen pienestä koostaan huolimatta, ja melkoinen estetykki, vaikkei rakenteeltaan ollutkaan mikään seinäruusu. Hunllef kilpaili lähinnä Skotlannissa esteradoilla, pääsääntöisesti aluetasolla. Rataesteillä se ylitti noin 80 cm korkeudelta esteitä, kouluradoilla toimi helppo B-tasoisesti. Menestystä tämä ori keräsi oikein olan takaa ja palkintokaappi täyttyikin pokaaleista ja ruusukkeista. Jälkeläisiä ori ehti saada vain kolme.

Mairwen Madarch oli tummanrautias, 120 cm korkea ja melko muhkea ori. Orileimasta ei tämän herran kanssa ollut todellakaan puutetta, massiivinen kaula ja lihaksikas runko saivat ihastusta kerrakseen. Mad asui Skotlannissa, missä se toimi lähinnä kouluratsuna, mutta satunnaisesti myös esteratsun roolia heittäen. Orimaisten piirteidensä ansiosta se keräsi mainetta myös näyttelyistä ja oli hyvinkin haluttu jalostusori. Jälkeläisiä Mad ehtikin saada jopa useamman kymmenen! Mad menehtyi ollessaan 29-vuotias, jo kokenut ja menestynyt oriherra.

Mairwen Enaid oli kimo, 118 cm korkea kuvankaunis tamma. Vaikka Enaid oli rakenteeltaan täysi kymppi, luonteesta puhumattakaan, se ei juuri kilpailuissa pärjännyt. Vaikka se ei este - tai koulukentillä aran luonteensa syystä pärjännyt, näyttelyissä se keräsi ihastusta runsaasti. I - ja II-palkintoja keräillen tämä tamma pyöri näyttelyistä näyttelyihin, minkä jälkeen se vietiin kantakirjattavaksi ja sai III-palkinnon. Jälkeläisiä Enaidilla on neljä, joista kolme ovat oreja ja yksi tamma. Sen jälkeläisistä miltei kaikki ovat myös omalla tavallaan erittäin menestyneitä, joskaan eivät välttämättä aivan samalla tasolla kuin emänsä.

Mairwen Elvish oli 122 cm korkea, väriltään ruunikonkimo. Elvikseksi kutsuttu herrasmies oli painottunut kouluratsastukseen, mutta hyppäsi kotikentillä kyllä hyvin näyttävästi ja hienosti. Kouluratsastuksessa ori kilpaili helpoissa luokissa sijoittuen ja voittaen usein. Tämä ori asui hyvin pitkän aikaa Skotlannissa yksityisessä omistuksessa, mutta myytiin kisakauden loputtua siittolaan jalostusoriksi, missä ori saikin runsaasti menestyviä jälkeläisiä. Elvis kuitenkin kuoli ollessaan 16-vuotias, sillä tarhassa riehuessaan ori katkaisi vasemman etujalkansa. Tämä oli kova paikka tallilla, nimittäin ori oli erittäin rakastettu ja haluttu jalostusorinakin.

Mairwen Ddraig eli Ddraigiksi kutsuttu ori oli upeaakin upeampi, hyvärakenteinen welsh mountain-ori, joka toimi lähes jatkuvasti jalostuskäytössä. Tämä ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla Skotlannissa, minkä jälkeen ori olikin suurinpiirtein jokaisen welshkasvattajan unelmaponi. Ori oli painottunut melko pitkälti kouluratsastukseen, ja kilpaili toisinaan niin Skotlannissa, mutta myös Iso-Britanniassa ja Ruotsissa. Jalostuskäytössä ollut ori ehtikin saamaan maailmaan jälkeläisiään yli 10, mistä suurin osa ovat menestyksekkäitä käyttöponeja lajissa kuin lajissa.

Mairwen Dyfodol eli Dyf, oli melkolailla stereotypinen welsh mountain-tamma. Väriltään se oli vaaleanpunarautias, säkäkorkeudeltaan 122 cm. Tämä tamma oli erittäin hyväluontoinen ja rakenteeltaan kaunis. Se toimi lajissa kuin lajissa, eikä se näyttelyissäkään huonompi ollut. Pääsääntöisesti se nappaili mukaansa II- ja III-palkintoja, mutta este - ja kouluratsastuksessa voitti jopa pieniä mestaruuksia. Tamma asui siittolassa, jossa kasvatettiin welshponeja, mutta toimi kuitenkin kilpakäytössä omistajansa ystävättärellä, joka oli tarpeeksi pienikokoinen ratsastaakseen mountainilla. Siitoskäytössä tamma ei valitettavasti ehtinyt pitkää aikaa olla, joten se sai vain kolme jälkeläistä.

Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable.
Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali on tallin omaisuutta, ellei toisin mainita.